Tuku, tuku lampaitani…

Vuokraamme mieheni kanssa mökkiä Uudeltamaalta ja tilan omistajat, maanviljelyksen lisäksi, kasvattavat lampaita.
 
Kevät on karitsoimisen aikaa ja pieniä päkiä on syntynyt uuhiemoille varsin kiitettävästi. Ongelmiakin syntyy, kun karitsoita tuleekin vaikkapa kolme, uuhi kun pystyy imettämään vain kahta karitsaa pääsääntöisesti. Jonkun emon poikanen on voinut kuolla. Joku toinen emo puolestaan hylkii karitsaansa. Maito saattaa ehtyä tai sitä ei tule tarpeeksi…Lammasemo saakin yks'kaks ripulin, mitä neuvoksi?
 
Maatilalla on muitakin eläimiä ja niillekin voi sattua kaikenlaista. Kerron ensin isäntäväkemme kissasta.
 
Tilan kissaherra, Findus, joutui viime vuonna jonkun trauman seurauksena leikkaukseen. Sen jalka oli vahingoittunut. Mökinvuokraaja-homeopaatilta löytyi apua operaatiota tukemaan ja kissaherran toipumista jouduttamaan. Findus sai Arnica 200 c ja Traumeel-tabletteja vajaan viikon ajan. Myönnän kyllä, että kyseessä oli kieltämättä polyfarmasialainen  lähestymistapa, mutta usein akuutit operaatio-tilanteet vaativat useampia lääkeaineita. Ja kun yo. menettely on toiminut erinomaisesti ihmisasiakkaitteni suhteen, niin mikseipä sitten kissamaisiinkin vaivoihin sovellettuna.
 
Findus toipui välittömistä koettelemuksistaan oikein hyvin.
Vaan eipä osannut mökkiläis-homeopaatti arvata, että tilan kissa jäikin jonkin asteiseen Staphysagria-tilaan kaikesta akuutti-hoidosta huolimatta!! Kuten ammattihomeopaatit hyvin tuntevat, leikkaushaavoihin annetaan Staphysagriaa. Ja leikkaus-tapahtumaa voi tietenkin seurata kroonisempikin Staphysagria-tila.
 
Finduksen tilanne joutui uuteen syyniin uuden kevään myötä.
Isäntäväkemme kotieläinluku lisääntyi näet paitsi uusilla karitsoilla, myös perintökissa Einolla, joka saapui omilta mantaaleiltaan visiittiin lähes päivittäin. Einon iäkäs isäntä kuoli keväällä ja Einon huolenpito siirtyi seuraavalle sukupolvelle, eli meidän vuokraisännällemme. Findus-herra, joka aina aikaisemmin oli pitänyt omat reviirinsä ominaan, alkoikin nyt piiloutua talon kellariin, perimmäisiin sopukoihin, eikä mitenkään halunnut näyttäytyä, saati sitten puolustanut omia pihapolkujaan Einoa vastaan! Tilan emäntä kyseli, mitä nyt neuvoksi. Ehdotin Staphysagria 200! Ja vasta jälkeenpäin älyilin, että viimevuotinen leikkaus oli tietysti aiheuttanut ko. lääkeainekuvan kroonistuminen operaation seurauksena.
 
Miten sitten antaa homeopaattista lääkettä kissalle?
 
Sehän riittää, että annettu rae koskettaa suun limakalvoja, niin ihmisten kuin eläintenkin kohdalla.Tiesin kuitenkin antaa neuvoksi (itse joskus eläinlääkäriltä saamani ohjeen mukaisesti), että kun lääkkeen hienontaa jauheeksi ja sen sekoittaa vaikkapa pieneen voinokareeseen, (jonka sitten puolestaan sivelee kissan etutassuun), niin katti nuolee itsensä puhtaaksi niin voista kuin lääkkeestäkin.
 
Tilanneraportti muutaman päivän takaa kertoo, että taitaa Findus-herra taas palata omien tienoittensa valtiaaksi, kun se oli päärakennuksen rappusilta käsin pörhistänyt häntäänsä ja sihissyt Einolle oikein isännän elkein. Ei enää mitään kellarissa kyräilyä! Isäntä se on kissaisäntäkin!
 
Mutta palatakseni takaisin lampaisiin
 
Jo viime vuonna, ensimmäisenä kesänämme ihanassa punaisessa hirsituvassamme, pääsimme näkemään suloisia karitsoita ja niiden alkutaivalta.
 
Ongelmiakin oli monenmoisia.
 
Yleensähän uuhi synnyttää kaksoset, mutta sitten jollekin syntyikin kokonaista kolme pientä kiliä. Onneksi, tai ehkäpä myös valitettavasti, jonkun emon poikanen oli menehtynyt. Isäntämme on varsin taitava lampaitten tuntija ja sai “ylimääräisen” karitsan oman poikasensa menettäneen uuhen huomaan.
 
Sitten oli ensikertalaisia uuhi-emoja, jotka eivät oikein tienneet, mitä äitiys on. Ne eivät olleet mitenkään erityisen kiinnostuneita huolehtimaan jälkikasvustaan. Avuksi taas homeopatia! Sepiaa, taisi olla vain potenssissa 30, muutaman kerran ja äidin tunteet, vai pitäisikö sanoa emon sellaiset, heräsivät ja uusi lammasperhe voi hyvin.
 
Vaikka eläimet kaiketi luonnostaan tuottavat hyvin jälkeläistensä tarvitsemaa maitoa, on niitäkin tapauksia, joissa maitoa ei heru tarpeeksi. Urtica urens tuli tässäkin apuun, niin kuin ihmisenkin imetysasioissa. Annoin myös emännällemme ohjeeksi, että kannattaa uuhiemoille antaa China 30 kerran viikossa koko imettämisajan, niin emolampaiden nestetasapaino kestää hyvänä, kun eivät karitsoitten ruokkimisen myötä menetä omia kehon nesteitään.
 
Nisäkäs kun on, ei uuhikaan voi välttyä utaretulehduksilta. Näin kävi myös viime vuonna. Homeopaattinen Phytolacca 30 tuli tässä tilanteessa oivaan saumaan, lammasemon vaiva parani nopeasti.
 
Tämän kevään uusi oire, johon tilan emäntä kysyi neuvoa, oli uuhen ripuli. Lammas oli jo saanut Arsenicumia emäntänsä homeopaattisesta ensiapu-kitistä, mutta toivottua tulosta ei syntynyt. Meikätyttö tuli ajatelleeksi sitä ensimmäistä homeopaattista ripuliainetta, mitä akuutisti usein annetaan, ja se oli tietysti Podophyllum. Palaute saapui korviini seuraavan mökkikeikan yhteydessä: lammas oli palannut normaaliin vatsantoimintaan heti kohta lääkkeen saatuaan.
 
Iloisten tapahtumien sekaan mahtuu aina välillä myös surullisia. Viime kesänä kävi niin ikävästi, että kaikkein kesyin karitsa, ihana musta “sylivauva” Leopold, joutui vieraan koiran hampaisiin. Ja menehtyi. Emäntämme oli murheen murtama. Ja pahalta tuntui meistä mökkiläisistäkin. Yllättävään tilanteeseen toi apua Ignatia 200. Muitakin menetyksiä ja ikäviä sattumia kesä piti sisällään, Ignatia taisi olla “vaki-aine” äkillisissä käänteissä.
 
Nyt uusi kesä on alkamaisillaan. Hyttyset ja kasvimaa odottelevat meitä lähes jokaisena viikonvaihteena ja tietty, juhannuksen jälkeisenä lomanakin.
 
Ledumia kuluu, hyttysten pistämisiin, Apista mahdollisesti tulehtuineisiin paukamiin, auringon kuuma syleily iholla kutsunee kehiin Belladonnaa, Cantharista, kesäripuli (yleensä ei vaivaa) Arsenicumia, Lycopodiumia, ja edellä mainittua Podophyllumia. Mitä sitten ottaa, jos kuumuus ahdistaa? Paras paikka on järvi! Sinne kun sukeltaa kaulaa myöten, helle ainakin hetkeksi hellittää.
 
Joka tapauksessa hyvä on pakata homeopaattinen kesäapteekki matkaan. Siitä hyötyvät niin ihmiset kuin lemmikkinsä ja kotieläimensäkin. Tulevia kesiä odotellessa!
 

Kommentit

Mielenkiintoista saada pieni katsaus pörröisten lampaiden hieman vaikeampaan maailmaan. Homeopatia siis taas jälleen kerran pelasti! :) Terveiset ~ Jaakko Salo, http://goo.gl/mJzAZA

Olet täällä