Äkkiä viime kesänä... ja vähän muulloinkin

Opiskelijavuosiltani muistan oikeustieteen professorin kysymyksen siitä, onko ihmisen pakko ottaa vastaan tavaratoimitus, jota hän ei ole tilannut? Eipä meillä ensimmäisen vuoden fukseilla tainnut olla mitään ihmettelyä kummempaa vastausta kysymykseen. Professori jatkoi: Entäpä, jos joku toimittaa ovellenne elefantin? Nyt auditorio oli jo muminasta päätellen sitä mieltä, ettei kenenkään norsutoimitusta sentään tarvitse hyväksyä, jollei ole sitä tilannut.

Äkkiä viime kesänä jouduin itse “elefantti-toimituksen kohteeksi”. Eikä minulla ollut mitään oikeutta palauttaa sitä takaisin lähettäjälle. Minusta tuli itse asiassa epäilty rikollinen! 

Sain meiliä loppukeväästä, jossa tarjottiin ilmaista näytettä uudesta homeopaattisesta särkylääkkeestä.  Tarkistamatta asiaa sen enempää, innostuin ajatuksesta, koska juuri silloin olin pähkimässä parin asiakkaani kovia kiputiloja ja niiden helpottamista. Tarjoushan oli selkeästi “heaven sent”. Niinpä meilasin vastaukseni jonnekin…

Heinäkuun ainoina hellepäivinä ajoin sitten noutamaan ilmaista näytettä tullipostista. Vähän ihmettelin, kun luukun takana istuva virkailija ei ojentanutkaan minulle aspiriinipaketin kokoista kirjekuorta tiskin yli, vaan kutsui lukitun oven taakse vastaanottamaan lähetystä.

“Elefanttini” oli valtava, siniseen puuvillakankaaseen kääritty paketti, jonka tullivirkailija käski minun avata tylsillä saksilla. Kun olin vihdoin ahertanut paketin auki, se oli täynnä homeopaattisia aineita! Joita en todellakaan ollut tilannut!

Hyvin pitkä, monimutkainen tarina vähän lyhyemmässä versiossa meni niin, että  “elefanttini” lähetettiin tullilaboratorioon analysoitavaksi. Sanoin kyllä heti, että lähettäkää se takaisin, mutta kun virkailijan mukaan olin “sen tilannut”, ei sitä voitu lähettää takaisin. 

Miten yksittäinen, ilmainen näyte olikaan äkkiä muuttunut kuumaksi kamaksi! Minut jätettiin odottelemaan syytettä laittomasta lääkkeitten maahantuonnista EU:n ulkopuolelta: sanktiona oli odotettavissa sakkoja, vuosi vankeutta tai syyttämättä jättäminen.

Kesä meni sadetta pidellessä, sydän kurkussa ja maksa solmussa: Vitsailin kyllä ystäville, että tulkaa sitten katsomaan sinne, missä rikollisia säilytetään. Alkusyksystä sain kuitenkin todella ystävällisen tullivirkailijan avulla laatia vastineeni asiaan. Ja lopulta tuli myös syyttäjältä päätös: sain nuhteita. En sakkoja. En vuotta vankeutta. En elefanttia. Se hävitettiin tullin toimesta.

Miten usein “äkkiä” voikaan määrätä elämämme suunnan!

Äkillinen kaatuminen lasten kanssa luistellessa johtaa käden murtumiseen, sairaalaan, leikkaukseen… Arnicaa, Symphutumia ja Calcium Phosia kuluu.

Bussipysäkillä tuulessa seisominen johtaa äkillisiin flunssaoireisiin. Jos vain olisi hoksannut ottaa Aconitumia heti ensimmäisiin vilunväristyksiin kotiin tultua.

Hauskassa seurassa nautittu päivällinen osoittautuukin äkkiä ikäväksi ruoansulatuskanavan siivoukseksi: kaikki tulee ulos. Ylä- ja alakautta.  Ensiavuksi tietty Arsenicumia, jos oli nautittu lihapitoinen ateria; Lycopodiumia, jos ateria oli mereneläviä. Tri Luc de Shepperer suosittelee äkilliseen “jalla-tautiin” China 1M.

Äkillinen kiukunpuuska voi sekin ottaa fyysisen ilmenemismuodon. Ei ole vain kerta tai kaksi, kun olen selvittänyt jonkun asiakkaani virtsatieoireen etiologisen taustan kysymällä, onko hän mahdollisesti suuttunut jostain viime päivinä. Usein tarkennan kysymystäni vielä kääntämällä sen englanniksi: “What are you pissed off about?”

Joulua odotellessa, me perheenemännät “laitamme kystä kyllä” ja äkkiäkös kätemme osuu kuumaan uunipeltiin tai kattilasta pelmahtavaan höyryyn. Ensiapuna useimmilla lienee jääkylmä vesi. Palanut jäsen nopeasti kylmän vesihanan alle. Homeopaattina suosittelen kuitenkin ensi avuksi haalean veden käyttöä, jos ei ole ottaa sisäisesti   Cantharista tai vaikkapa Apista.

Ja tänäkin iltana, ihan liian äkkiä, kello lähestyy haamujen hetkeä. Niinpä lopettelen juttuani ja toivottelen lukijoille malttia, harkintaa, ja vähemmän äkillisiä “elefantti-tilauksia”!

Olet täällä